Alitajunnan suoraa vihjailua

Minun alitajunta tekee nyt jotain omia hommiaan. Ehkä se on päättäny että loppuu se valitus ja alappa hommiin. Oon useemman kerran tässä viimesen ehkä viikon aikana yllättäny itteni ajattelemasta, että kohta laihun, pian en ole näin iso enää jne. Ja sitten oon ihmetelly että mitä ihmettä, enhän mä ole tehny mitään sen suuntasta että voisin ajatella noin. Mutta alitajunta on vissiin sitä mieltä että pitäspä tehä. Sokerilakon unohin jo hetkeks. Siis vahingossa. Jossain vaiheessa mietin että maanantaina. Tänään hokasin että sehän piru on jo huomenna. Enkä mä ole varautunu. En oo ehtiny tehä ajatustyötä, että pitää "elämäni viimestä" herkuttelu päivää. Mullahan on aina ollu siis tapana viettä kamala mässypäivä just ennen kun alkaa seuraava kuuri. Ikäänkuin varastoon varmaan, en tiiä. Jotenkin tuntuu, että jos ilman sitä alkaa mihinkään niin jää jostain paitsi. Niinkun tässä elämässä ei olis sokeria vedetty useemmankin ihmisen tarpeiksi. Nyt on alkanu tulla semmonen rajottava tekiä, että oon alkanu ymmärtämään miten paljon liikaa syön, enkä kehtaa tuoda kotiin ostoksia. Enkä siis näin ollen ostaakaan kun mitäs sitä ostamaan jos ei kotiin tuo niitä. En ajatellu alkaa hillumaan kylilläkään ihan vaan syömässä namia piilossa. Mies alkais pian epäillä että oon ruvennu pettämään. Mutta tämän takia en ole nyt jopa kahteen päivään ostanu karkkia. Tosin se ei tarkota että sokerittomana olisin ollu.. Tietenkään. Ainahan kotona nyt jotain pientä on..

Minä nyt tän illan mietiskelen että olisko se huomenna kun se lakko alkais, vai alkaako ollenkaan. Tosin fiksuahan se olis jotain tehä. Oli tänään taas niin rankka päivä töissä, fyysisesti. Olisin varmasti vähemmän uupunu pienemmällä painolla. Ja ehkä ne työtkin sujuis nopeemmin kun pääsis kävelemään nopsempaa niin ei tulis yhtä kiire.