Otto kaksi

No joo. Eilinen meni todella hyvin siihen asti kunnes tuli kotiinlähdön aika ja stressi alko laukeemaan. 200g suklaapukki.. Ja oli muuten hyvää, enkä jaksanu potea huonoa omaatuntoakaan. Mutta olishan sitä voinu ilmankin siitä selvitä. En hoksannu ollenkaan etukäteen miettiä mitä mä sitten teen kun on oikeesti 8 tunnin työvuoron ajan kamala stressi päällä ja kun viimein pääsee kotiin kymmenen tienoolla niin mitäs sitten? No ne hedelmät mutta ei se oo ollenkaan sama, tietenkään. Ja stressi tuli siitä kun oon opettelemassa uuteen tehtävään johon jouduin puoliks kylmiltään enkä olis oikeesti ollu valmis. Normaalisti meillä ei niin kovasti tarvii ressailla, kuhan vaan tekee reippaasti niin pärjää. Eilen mulla meni aikaa uusien rytmien ja asioitten opetteluun ja siihen selvittämiseen miten tehään. Niin ei jääny sitten ite tekemiselle läheskään tarpeeks aikaa. Mutta osaanpa nyt ne jutut sitten ens kertaa varten valmiiksi.

Vaakan sanoma

Kävimpä oikein vaakalla pitkästä aikaa. Tosin kahvikupillisen jälkeen ja yövaatteet päällä. Ja meillä tarvitaan yövaatteita reilusti, talon lämpö tällä hetkellä +16 astetta. Mutta olipa kiva kun "joku" on asettanu vaakan kissanhiekkalaatikon eteen. No voitte kuvitella että siinä on sitten se hiekkalaatikon eteinen siinä vaakan päällä. Ehkä pitäis harkita uudestaan toi sijoittelu. Kohta saattais löytyäkin parempaa paikkaa kun saadaan tää meidän pikku pikku remontti valmiiksi.

Näyttäis ihan aavistuksen pientä miinusta edelliseen, mutta se nyt menee siihen normaaliin vaihteluväliin. En ala miinustella vaatteista ja kahvista mitään vaan tulos on se mikä on. Ei täällä voi alasti käydä vaakalla ennen kesää kuitenkaan. Sitä paitsi jotenkin en halua että lapset näkee miten äiskä riisuu oikeen vartavasten vaakailun takia.

Sokerilakko ei taida alkaa tänään. Huomasin äsken istuvani keksipussin vieressä ja siitä se ajatus sitten lähti. Huomenna? Ja sitten sinne perjantaihin asti. Muistelisin että oon joskus ihan onnistuneesti ollu arjet ilman namia. Olin saanu sen upotettua päähäni että arkena ei kuulu mässäillä, vain viikonloppusin. Ja sitten jos vaihtais lastenkin karkkipäivän lauantaille niin ei olis itellänikään turhia kiusauksia perjantaisin.

Päivitän sitä painoa tonne toiselle välilehdelle..

Alitajunnan suoraa vihjailua

Minun alitajunta tekee nyt jotain omia hommiaan. Ehkä se on päättäny että loppuu se valitus ja alappa hommiin. Oon useemman kerran tässä viimesen ehkä viikon aikana yllättäny itteni ajattelemasta, että kohta laihun, pian en ole näin iso enää jne. Ja sitten oon ihmetelly että mitä ihmettä, enhän mä ole tehny mitään sen suuntasta että voisin ajatella noin. Mutta alitajunta on vissiin sitä mieltä että pitäspä tehä. Sokerilakon unohin jo hetkeks. Siis vahingossa. Jossain vaiheessa mietin että maanantaina. Tänään hokasin että sehän piru on jo huomenna. Enkä mä ole varautunu. En oo ehtiny tehä ajatustyötä, että pitää "elämäni viimestä" herkuttelu päivää. Mullahan on aina ollu siis tapana viettä kamala mässypäivä just ennen kun alkaa seuraava kuuri. Ikäänkuin varastoon varmaan, en tiiä. Jotenkin tuntuu, että jos ilman sitä alkaa mihinkään niin jää jostain paitsi. Niinkun tässä elämässä ei olis sokeria vedetty useemmankin ihmisen tarpeiksi. Nyt on alkanu tulla semmonen rajottava tekiä, että oon alkanu ymmärtämään miten paljon liikaa syön, enkä kehtaa tuoda kotiin ostoksia. Enkä siis näin ollen ostaakaan kun mitäs sitä ostamaan jos ei kotiin tuo niitä. En ajatellu alkaa hillumaan kylilläkään ihan vaan syömässä namia piilossa. Mies alkais pian epäillä että oon ruvennu pettämään. Mutta tämän takia en ole nyt jopa kahteen päivään ostanu karkkia. Tosin se ei tarkota että sokerittomana olisin ollu.. Tietenkään. Ainahan kotona nyt jotain pientä on..

Minä nyt tän illan mietiskelen että olisko se huomenna kun se lakko alkais, vai alkaako ollenkaan. Tosin fiksuahan se olis jotain tehä. Oli tänään taas niin rankka päivä töissä, fyysisesti. Olisin varmasti vähemmän uupunu pienemmällä painolla. Ja ehkä ne työtkin sujuis nopeemmin kun pääsis kävelemään nopsempaa niin ei tulis yhtä kiire.