No hupsista keikkaa

No siinä sitten on tovi vierähtäny edellisestä viestistä. Kerkesin jo unohtaa että mulla tämmönen ees olikaan.

Noh, tilannepäivitystä sitten vaan. Paino ei ole laskenu eikä noussu. Siinä se keikkuu samoissa +- 3kg haarukalla. Dieettikään ei ole pitäny, yllättäen. Gluteenittomana olin puolisen vuotta kun ajattelin että se auttaa, mutta eipä se mitään tehny. Ainakaan tuohon ripuliin joka oli se ykkös syy alottaakaan. Siihen ei auttanu myöskään viikon laktoositon kuuri. Nyt olenki sitten viimein lääkärin hoivissa sen asian kanssa. Juuri tulin labrasta johon jätin 7 tuubillista verta. Vielä pitää jättää pari purnukkaa muita näytteitä ja sitten n. viikon päästä ollaan taas jonkun verran viisaampia minun terveydentilastani. Vähän on kaks jakonen olo. Kun toivois ettei mitään löytyis mutta toivois että jotain löytyis. Tiiättekö? Olishan joku syy tämmöselle ihan kiva. Kilpirauhaskokeetkin otettiin. Jos siellä olis jotain pielessä niin se kyllä selittäis monta oiretta minussa.

Minähän tosiaan vaihdoin myös työpaikkaa. En enää ole myyjänä vaan heitin ihan toiselle alalle. Rupesin hlö koh avustajaksi. Olen nauttinu kovasti <3 Oon tainnu löytää sen oman alani ja harkinnassa onkin että lukeako hoiva-alalle ihan tutkinto. Mutta se ei ole tän päivän asia. Katon sitä sitten kun tuo pienin lapsista kasvaa vielä vähän isommaksi. Ja tietty noi isommat samalla kanssa.

Pojan kanssa ollaan päästy perheneuvolan avun pariin ja toivotaan että hänen ongelmat alkais selitä myös. Oli puhetta että neurologisen puolen ongelmia alettais kartottaa, mutta millon ja miten niin se on vielä epäselvää. Nyt ollaan päästy toista viikkoa eteenpäin suht hyvin, verrattuna meidän normaaliin elämään. Parin viikon päästä olis sitten seuraava käynti jossa katotaan jatkoa. Sitä koko ajan kuitenkin odottaa koska tilanne levähtää käsiin taas. Ei uskalla luottaa että kaikki vois olla vaan hyvin.

Mä olen aktivoitunu IRL aika kivasti. On tullu lisää tuttuja ja menoja kovasti. Tänäänkin yhen kaverin kanssa kirpparikierrokselle, sitten toisen porukan kanssa neulontakerho ja illalla vielä hoitamaan yhen kaverin kissoja kun hän on ite lomalla ja lupasin vahtia ettei kissat kuole nälkään tai pasko kämppää pilalle. Ainiin ja kissoista tuli mieleen että niitähän mulla on itelläniki tällä hetkellä neljä... Eipä tainnu olla kun kaks kisua ku viimeks oon ollu puheissa. Kolmas tuli kun kaverin kissalle sattu vahinko ja ne pennut tietty piti johonkin sijoittaa ja neljännen löysin metsästä märkänä, nälkäsenä ja pelokkaana. Oli alle luovutusikänen pieni rassukka. No, se sai meiltä hyvän kodin ja on nyt oloonsa oikein tyytyväinen. On nämä ihania mussukoita. Hetkeekään en oo katunu yhenkään ottamista.

Että sellasta tänne, mitäs sinne?

Hei hei hei

Hiukanko pitää vauhti ihmisen elämässä vaikka ei muuta tee kun töitä ja kotihommia. Ihan älytöntä ettei muka mitään ylimäärästä ehdi. Ja niistä kotitöistäkin sain vähän isännältä noottia, ihan ehkä syystäkin. Onko nämä nyt niitä ruuhkavuosia ja siitäkö se nimitys johtuu, kun ei kerkeä tehdä yhtään mitään kun on aina niin kiire jonnekin?

No piti tulla kuitenkin kertomaan väliaikatietoja tavotteesta. Yhtään pullaa en ole töissä syönyt. Oon kyllä ylpeä itestäni. Kuvittelin että se olis hankalampaakin olla ilman, mutta yllättävän helpolla on menty ohi vaan. Kotiinkaan en oo niitä ostanu kun oliskohan se vähän huijaamista sitten. Että ostanpa tässä töissä ollessani pullan ja syön sen vasta kotona niin pysyn tavoitteessa. Sitä paitsi sitten pitäis ostaa viis pullaa että kotiverottajatkin olis tyytyväisiä. Kalliiks tulis jo jos jatkuvasti tekis.
Arvatkaas muistanko nyt sitten niitä muita tavotteita. Olis pitäny käydä tarkistamassa. Olikohan karkkipäivästä jotain? Aika hyvin on namit pysyny poissa. Ei täysin, mutta paremmin kun aiemmin. Painoon en tiedä onko ollu vaikutusta kun ei ole tullu käytyä vaakalla. Se kun ei ollu tässä se pääpointti niin en oo jaksanu ravata.

Tänään lähti perheen poikakisulta lisääntymiskyky. Rassukka vieläkin ihan väsyksissä. Mutta nyt ei tarvii jännittää tuleeko tyttökisulle se aika vuodesta yllärinä, jollon olis jo ehkä myöhästä estellä pentujen saapumista. Sehän tästä olis vielä puuttunukin, kissanpennut. Kerran on mulla ollu pennut ja olihan vilskettä. Sillon ei ollu lapsia niin oli aikaa ja energiaa vielä hössöttää tuommosia. Vaan ei enää, keskellä suurta ruuhkavuosi aikaa. Nykyään on saavutus jos saa katsella yhen telkkariohjelman päivässä ilman että joku huutaa kymmenen minuutin välein että äiti! Ehkä tää helpottaa joskus. Kymmenen vuoden päästä on varmaan jo ihan toisenlaista?