Maailman pahin stressittäjä

Raha. Siinä se on yks perrrr... Tässä nyt on joutunu miettimään rahaa oikein urakalla. Enemmän kun vuosiin taas. Sitä kun kerkes tottua siihen että rahaa on sen verran että pärjää eikä tarvii joka makkarapakettia syynätä kaupassa niin on ollu hiukkasen harjottelemista tähän kun sitä ei nyt sitten olekaan. Ja tilannehan johtuu ihan siitä että vaihdoin sitä työpaikkaa. Pienempiin tunteihin mitä oli entisessä, reilusti, koska mun entinen työ oli kyllä osa-aikanen myös, mutta teettivät silti täydet tunnit jatkuvasti. Ja sitten toki sain työkkäriltä karenssin. Sen kyllä arvasinkin saavani ja ymmärrän kyllä miksi. Ei siinä mitään, mitäs läksin. Silti oon tyytyväinen että läksin. Kyllä tämä pakosti taas joskus tasottuu tämä tilanne. Oon vaan sitä mieltä että onnellisuus ja terveys menee työn ohi. Minä en ollu siellä onnellinen ja nyt olen. Ja oon varma että nää työkuviot käänty voiton puolelle taas. Tällä alalla tuntuu olevan tarvetta vaikkei koulutustakaan ole. Just eilen multa kysyttiin kauppareissulla, että ottasinko vielä yhen hoidokin vastaan jos hälle myönnetään avustus.

Painon suhteen en oo tehny mitään. Hyvinvointini eteen kyllä. Alotin uudet vitamiinit ja oon lääkärin tutkimuksissa. Josta tuli mieleen että soittoaika verikokeitten tuloksille on edelleen soittamatta. Olispa kiva jos alkais vähitellen selvitä mikä se tota minun mahaa vaivaa. Jos ei verikokkeet kerro niin sitten on edessä tähystys. Jee..?

On se kyllä taas. Se hetki kun alat kirjotella niin lapsi herää ja alkaa se äiti kato, kato äiti kato. Eli ajatus katki ja en muista enää mikä ajatus mulla tämän kirjotuksen taustalla..