Ja siitä sitten vaan, taas..

Heipparallaa! Täältä puskee ilmoille ihan uus blogi jota toivottavasti joku jaksaa alkaa lukemaan. Ite kun oon selaillut tuolla netin ihmeellisessä maailmassa, niin blogeja on ihan sika paljon. Löydä niistä nyt sitten ne parhaat.

Ideana on kuitenkin vuoden alusta alkaa tätä painoa miettiä ihan tosissaan. Tokihan sitä mietin jatkuvasti, mutta meinasin alkaa ajattelemaan sitä toiselta kantilta. Pois siitä "hyi mikä läski" ajattelusta ja kohti terveempää minää joka edes yrittää tehä painolleen jotain. Kun ei se sohvannurkassa voivottelu auta. Ei lähe paino laskuun valittamalla kun käsi lappaa suklaata suusta sisään. Satun tietämään, olen kokeillu senkin.

Minä lihoin näihin mittoihin edellisen raskauden aikana. Lihon aina raskaana aivan valtavia määriä. En käsitä miten, mutta poikkeuksetta pn tullut 30-40 kg. Kolmesti olen kokeillu. Viimeks tuli se 40kg. Ja aikaa on kulunu yli kolme vuotta. Neiti E on siis syyskuussa kolme täyttänyt minun lapsista nuorin jonka odotuksesta saatuja vauvakiloja tässä edelleen kannan. Liekö niitä voi enää ees vauvakiloiks väittää? 

Ylipainoa on normaalipainoisen naisen verran. Tuntuu niin kamalalle myöntää, että olen 60 kiloa ylipainoinen. BMI hipoo viittäkymppiä,  vaikka se nyt ei varsinaisesti mitään kerrokaan. Vaan on sitä ihan kiva seurata kuitenkin. Varsin jos sen suunta on alas päin.

Sitä, millä tavalla mä tämän painon aion laittaa karisemaan en ole vielä keksiny. Aikanani oon karpannu pitkään,  mutta siitä ei ole painon kanssa ollu mulle mitään hyötyä. Muita hyötyjä joo, mutta ne ei nyt riitä. Ehkä kokeilen semmosia pieniä askelia kohti voittoa. Semmosta kokonaisvaltaista tapojen muutosta pikku hiljaa. Pikakuurit ja dieetit on jotenkin niin nähty. Ne auttaa hetken ja sitten taas ei. Tai vähintään paino tulee aina takasin. Suklaa on mulle paha. Se pahin. Ja leivonnaiset.  Oon töissä kaupassa jossa paistetaan pullaa ja leipää. Voin kertoa että aika usein tauolla mulla on pullaa eväänä. Siitä kun pääsis pois niin oltais jo pitkällä.

Liikunta ja minä ei sovita yhteen. Tai hyötyliikunnan muodossa juu. Muuten ei. Yöks. Mutta arvaan että jos sais painoa alas niin se liikkuminenkin vois olla mielekkäämpää. Ainakin ennen kun tuo pieni E saatiin maailmaan, kävin jopa joskus kävelyillä itekseni.  Kuuntelin musiikkia ja kävelin. Semmosta omaa aikaa.

Vietetään nyt tämä vuosi loppuun ja 1.1 käyn sitten vaakalla. En oo hetkeen käyny mutta farkuista päätellen tilanne on pysyny samana koko ajan.

Tervetuloa mukaan seuraamaan minun matkaa! Varmasti tulee olemaan alamäkeä ja repsahteluja, mutta toivottavasti myös onnistumisia. Sen minä jo päätin, että ensi vuodesta tulee jotain enemmän. Ainakin työkuviot vähän muuttuu, pääsin pienesti etenemään "uralla".

Mutta näihin tunnelmiin :)