Rauhallista uutta vuotta!

Niinhän siinä sitten kävi, että meidän perheen uuden vuoden vieton tyyli on valikoitunut. 4/5 ollaan kipeenä. Minä kävin itelleni hakemassa eilen sairaslomaa ja ab kuurin poskiontelotulehukseen. Isäntä eilen valitti kanssa kun alkaa nousta huono olo ja äsken kerto että kuume oli noussu sitten 39 asti jo. No sepä kiva juttu. Pitääköhän sekin laittaa vielä päivystykseen istumaan, jos onkin jotain lääkehoitoa vaativaa ongelmaa. Sairaslomaahan tuo ei saa, kun yrittäjä on. Tai toki saa jos ite itselleen sitä myöntää.

Mutta olen koittanu mietiskellä niitä ensimmäisiä tavotteita, kun huomenna se suuri 1.1 nyt sitten koittaa.

Ainakin että:

* Ei pullaa töissä tauoilla
* Yritän syödä vain nälkääni, pois lukien aamupala koska harvoin on nälkä mutta aamiainen olis tosi hyvä      saada syötyä ajoissa.
* Pidetään kiinni karkkipäivästä joka on perjantaisin ja silloinkin pidetään mielessä määrät. Ei tarvitse olla komppanialle syötävää.

Jos näillä nyt pääsee alkuun? Uskosin että kun on vaan vähän sääntöjä ensin, on alkuun helpompi päästä. En hirtä itseäni jos en heti onnistu, mutta yritän ja pidän teidät mielessä. On se helpompi olla kilttinä kun tietää että pitää raportoida tuhmuudet..

Jospa sitten pukemaan ja apteekkia kohti. Olin eilen niin myöhään lääkärin puheilla että apteekki oli jo kiinni. Pikkasen heitti meinaan taas ajanvaraus. No ei mulla niin paljoa kun monella muulla, minä ootin vaan 2h15min.

Yskäinen sunnuntai

Voi luoja kuulkaa mikä yskä. Ei herranen aika tämmösen kanssa voi elää. Kun keuhkoja polttaa ja pissa tulee housuun yskiessä. Juu myös lantiopohjanlihakset on niin maan hyvässä kunnossa että. Mutkun..
Ja missä olen. No töissä tietysti. Minä en ota sairaslomaa jos ei ole aivan totaalisen pakko. Vatsataudissa oli pakko keväällä.

Taaspa söin eväänä muffinia ja snickersiä. Hip hei. Varmasti myös elimistölle hyväks flunssan paranteluun tuo sokeri. Eikös pöpöt oikeen saa niistä kunnon potkua. Mutta ei enää montaa päivää armon aikaa.. 1.1 on tosi lähellä.

Eiköhän lähetä sitten polttamaan muffinia ja jatkamaan töitä!

Ja siitä sitten vaan, taas..

Heipparallaa! Täältä puskee ilmoille ihan uus blogi jota toivottavasti joku jaksaa alkaa lukemaan. Ite kun oon selaillut tuolla netin ihmeellisessä maailmassa, niin blogeja on ihan sika paljon. Löydä niistä nyt sitten ne parhaat.

Ideana on kuitenkin vuoden alusta alkaa tätä painoa miettiä ihan tosissaan. Tokihan sitä mietin jatkuvasti, mutta meinasin alkaa ajattelemaan sitä toiselta kantilta. Pois siitä "hyi mikä läski" ajattelusta ja kohti terveempää minää joka edes yrittää tehä painolleen jotain. Kun ei se sohvannurkassa voivottelu auta. Ei lähe paino laskuun valittamalla kun käsi lappaa suklaata suusta sisään. Satun tietämään, olen kokeillu senkin.

Minä lihoin näihin mittoihin edellisen raskauden aikana. Lihon aina raskaana aivan valtavia määriä. En käsitä miten, mutta poikkeuksetta pn tullut 30-40 kg. Kolmesti olen kokeillu. Viimeks tuli se 40kg. Ja aikaa on kulunu yli kolme vuotta. Neiti E on siis syyskuussa kolme täyttänyt minun lapsista nuorin jonka odotuksesta saatuja vauvakiloja tässä edelleen kannan. Liekö niitä voi enää ees vauvakiloiks väittää? 

Ylipainoa on normaalipainoisen naisen verran. Tuntuu niin kamalalle myöntää, että olen 60 kiloa ylipainoinen. BMI hipoo viittäkymppiä,  vaikka se nyt ei varsinaisesti mitään kerrokaan. Vaan on sitä ihan kiva seurata kuitenkin. Varsin jos sen suunta on alas päin.

Sitä, millä tavalla mä tämän painon aion laittaa karisemaan en ole vielä keksiny. Aikanani oon karpannu pitkään,  mutta siitä ei ole painon kanssa ollu mulle mitään hyötyä. Muita hyötyjä joo, mutta ne ei nyt riitä. Ehkä kokeilen semmosia pieniä askelia kohti voittoa. Semmosta kokonaisvaltaista tapojen muutosta pikku hiljaa. Pikakuurit ja dieetit on jotenkin niin nähty. Ne auttaa hetken ja sitten taas ei. Tai vähintään paino tulee aina takasin. Suklaa on mulle paha. Se pahin. Ja leivonnaiset.  Oon töissä kaupassa jossa paistetaan pullaa ja leipää. Voin kertoa että aika usein tauolla mulla on pullaa eväänä. Siitä kun pääsis pois niin oltais jo pitkällä.

Liikunta ja minä ei sovita yhteen. Tai hyötyliikunnan muodossa juu. Muuten ei. Yöks. Mutta arvaan että jos sais painoa alas niin se liikkuminenkin vois olla mielekkäämpää. Ainakin ennen kun tuo pieni E saatiin maailmaan, kävin jopa joskus kävelyillä itekseni.  Kuuntelin musiikkia ja kävelin. Semmosta omaa aikaa.

Vietetään nyt tämä vuosi loppuun ja 1.1 käyn sitten vaakalla. En oo hetkeen käyny mutta farkuista päätellen tilanne on pysyny samana koko ajan.

Tervetuloa mukaan seuraamaan minun matkaa! Varmasti tulee olemaan alamäkeä ja repsahteluja, mutta toivottavasti myös onnistumisia. Sen minä jo päätin, että ensi vuodesta tulee jotain enemmän. Ainakin työkuviot vähän muuttuu, pääsin pienesti etenemään "uralla".

Mutta näihin tunnelmiin :)